Maahanmuutto ja insentiivit
Yksi maahanmuuttopolitiikan kriitikoiden väitteistä on se, että korkea sosiaaliturvan ja muiden etuuksien taso houkuttelee Eurooppaan yleensä ja Pohjoismaihin erityisesti turvapaikanhakijoita, joiden tosiasiallinen turvapaikan tarve on kyseenalainen ja joiden motiivi integroitua toimeentulotukea maailmanmitassa avokätisesti tarjoavaan yhteiskuntaan on varsin vähäinen.
Puhutaan niinsanotuista elintasopakolaisista tai turvapaikkashoppaajista, ja vaikka harva kyseenalaistaa heidän oikeutensa tavoitella parempaa elintasoa, voidaan mielestäni oikeutetusti kysyä, onko esimerkiksi Suomen veronmaksajilla velvollisuus tämä elintaso heille vastikkeetta tarjota.
Taloustieteen ja sosiologian puolella puhutaan yleisemmin insentiiveistä. Insentiivi on mikä tahansa jonkin toiminnan tai valinnan motiivina toimiva taloudellinen tai ei-taloudellinen tekijä. Insentiivijärjestelmät ovat kuitenkin surullisenkuuluisia odottamattomista seurauksistaan: esimerkkinä vaikkapa erinäisten tulospalkkiota tavoittelevien yritysjohtajien harrastama tuloksen maksimointi lyhellä tähtäimellä ja yrityksen pitkän tähtäimen näkymistä välittämättä.
Onko maahanmuutossa insentiiviongelmaa? Viitteitä tästä on olemassa. Yhtenä osoituksena voidaan pitää turvapaikkahakemusten määrän vaihtelua Euroopassa. Kansan Uutiset uutisoi 24.6. rasismiraporttinsa yhteydessä, että Suomeen tulee 800 turvapaikanhakijaa miljoonaa asukasta kohden vuodessa, Kreikkaan 1755 ja Ruotsiin 2710. (Itse asiassa, UNHCR:n vuoden 2008 tilastojen ja Wikipedian asukasluvun perusteella luvut ovat Kreikka, 1766 ja Ruotsi, 2629. Lähde: Asylum levels and trends in industrialized countries, UNHCR 2008 s. 20)
Koska tulijoiden lähtömaat ovat huomattavasti lähempänä Kreikkaa kuin Ruotsia, ja koska UNHCR:n mukaan teollistuneista valtioista vain Kyprokselle ja Maltalle pyrkii enemmän turvapaikanhakijoita per capita kuin Ruotsiin, voitaneen pitää uskottavana, että Ruotsiin hakeudutaan koska sinne on houkuttelevampaa hakeutua.
Miksi? En tiedä, mutta Amnesty Internationalin mukaan turvapaikanhakijoiden kohtelu Kreikassa on suorastaan ala-arvoista. Lisäksi professori Boerin mukaan Kreikka ja Italia ovat ainoat Euroopan maat, joissa maahanmuuttaja ei ole automaattisesti oikeutettu sosiaalietuuksiin (Boeri, 2009, s. 34).
Toisaalta, Kreikan ja Ruotsin elintasossa on muitakin eroja. Kreikan ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden on 30 600 USD. Ruotsin ostovoimakorjattu BKT per capita on puolestaan 37 500 USD. Ruotsissa saattaa olla myös muita taloudellisia syitä - esimerkiksi enemmän yrittämisen mahdollisuuksia myös maahanmuuttajalle - jotka vaikuttavat turvapaikanhakuhalukkuuteen.
Valitettavasti ainakaan tämä teoria ei kestä törmäystä todellisuuteen. Yleisesti ajatellaan, että taloudellisin perustein kohdemaansa valitsevan siirtolaisen kohdemaa du jour on Yhdysvallat. Kuitenkin yllä mainitun UNHCR:n raportin (s. 20) mukaan Yhdysvaltoihin haki vuonna 2008 vain 161 turvapaikanhakijaa per miljoona asukasta.
Teen tästä datasta yhden johtopäätöksen. Loput jätän lukijan harteille.
Johtopäätös on se, että Kansan Uutisissa haastateltu Amnesty Internationalin Suomen osaston pakolaiskysymysten asiantuntija Outi Lepola puhuu vastoin oman organisaationsa parempaa tietoa, tai häntä on ainakin lainattu reklamaation arvoisesti. Hän nimittäin sanoo näin:
“[Turvapaikkamenettelyn tiukentamisen] pelotevaikutusta ei myöskään ole todennettu. Kuinka tarkkoja tietoja Euroopan ulkopuolelle kantautuu yksittäisten maiden turvapaikkaprosesseista? Vaikea kuvitella, että niiden vuoksi monikaan jättäisi tulematta maahan.”
Kun taas Amnesty Internationalin nopealla googletuksella löytyvä tiedote, päivätty 28.2.2008, sanoo näin:
“Greece must urgently improve the current situation for refugees and asylum-seekers in the country…We have repeatedly expressed concerns to the Greek authorities about its treatment of asylum-seekers and failure to provide effective asylum procedures.”
1766 vs. 2629 per miljoonaa asukasta. Jotain tietoa on pakko kulkea, sillä en välittäisi laskea todennäköisyyttä jolla maahanmuuttaja, ceteris paribus, valitsisi näin usein kaukaisen Ruotsin läheisen Kreikan sijaan.
Palaan asiaan referoidessani professori Boerin artikkelia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Huonoa tässä on se, että Suomeen tulee n. tuhat vähemmän kuin Kreikkaan ja pari tuhatta vähemmän kuin Ruotsiin. Siis siinä huono juttu, että tänne ei edes näillä etuisuuksilla saada väkeä, ja se väki mikä tänne pääsääntöisesti tulee ei ole sitä ainesta mitä suomi tarvitsee (ainakaan minun tietääkseni).
Oliko Boer vai joku muu, joka suositteli vastaanottokeskusten perustamista EU:n ulkopuolelle, esim. lähtömaihin jne. Ei minusta mikään huono idea, ainakin turhaa shoppailua vähennettäisiin rankalla kädellä. Kuitenkin ne jotka todella tarvitsisivat turvapaikan myös sen saisi. Tosin melonit&demarit tätä lähestymistapaa tietenkin vastustavat.
Ensin minä näin huippuyliopistoja käymättömänä kysyisin näistä termeistä: Insentiivi, per capita, BKT, du jour...
Terveellä kaupunkijärjellä ajateltuna totean, että maahanpyrkijät eivät ole ollenkaan tyhmiä. He pyrkivät sinne, missä heidän elämänsä on mukavinta. Kännykkäaikana viestit kulkevat lähes alta aikayksikön.
Siksi esimerkiksi nämä partaiset "alaikäiset" tulevat Suomeen ja hakevat perheenyhdistämistä. Perheen mukana tulee muutama "kasvattilapsi", jotka saatuaan oleskeluluvan hakevat perheenyhdistämistä ja jne. Ei heitä siitä voi moittia, että osin luku- ja kirjoitustaidottomat perheet pyrkivät parempiin oloihin. Siis Suomeen. Enemmän on moittimista suomalaisista sinisilmäisistä, jotka ovat valmiita uhraamaan meidän muiden veronmaksajien rahoja omien "hyvien" tarkoitusperiensä eteen.
Kun Suomi ei ehkä voi auttaa kaikkia maailman hätääkärsiviä, niin lienee paikallaan luoda jonkinlaiset säännöt. Nythän olemassaolevat säännöt vuotavat molemmista reunoista ja keskeltä.
Perjantain (26.6.) Kalevassa oli juttu Irakista Suomeen tulleesta turvapaikanhakijasta, joka oli saanut oleskeluluvan, mutta joka ei saa pankkitiliä, koska hänen henkilöllisyyttään ei voida varmentaa. Hän valitti, että kuinka hän nyt voi työtäkään hakea ja internet-yhteyttä hankkia, kun ei ole pankkitiliä. Kela antaa hänelle rahan käteen. Minä kysyn, kuinka mikään työpaikka voi palkata ihmistä, jonka henkilöllisyys on epäselvä. Ihminenhän voi olla vaikka millainen turvallisuusriski. Kysyn myös, näinkö vähän poliitikkomme, jotka tätä humanitaarista maahanmuuttoa tänne kaipaavat, välittävät omien kansalaistensa turvallisuudesta, että antavat nuorten miesten, joista ei tiedetä, mitä kaikkea he ovat maastaan paossa, kulkea kadullamme vapaana.
Elakegubbe: pahoittelen, ei ollut suinkaan tarkoitus brassailla sivistyssanoilla. Olen viime vuosina kirjoittanut lähinnä lontoota enkä ole muutenkaan mitenkään valtavan hyvä kirjoittaja, joten tämä käy ihan hyvästä harjoituksesta muutenkin...
Insentiiville on olemassa niin mainio suomenkielinen sana että ihan harmittaa: kannustin. Eli siis kepistä ja porkkanasta se porkkana :).
Per capita tarkoittaa kirjaimellisesti per nuppi. Eli esimerkiksi BKT per capita tarkoittaa bruttokansantuotetta henkeä kohden laskettuna.
Bruttokansantuote on puolestaan kokonaistuotannon mitta kansantaloudessa. Ei hirveän fiksu mittari, koska BKT lisääntyy jos vaikka joku särkee ikkunoita ja joku toinen saa palkkaa niiden korjaamisesta.
Du jour tulee ranskasta ja tarkoittaa tässä yhteydessä suosittua tai muodikasta.
Ceteris paribus on taloustieteessä käytetty sanonta, jolla tahdotaan sanoa, että kaikki muut olennaiset muuttujat samoina säilyttäen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia