Tito Boeri (2009): Maahanmuutto tulonjakoyhteiskuntaan, osa 3: maahanmuuttajien pisteytys ratkaisuna

Tässä osa 3 referaatistani professori Tito Boerin artikkelista Immigration to the Land of Redistribution. Omat huomioni kursiivilla.

Toinen Boerin tarkastelemista politiikkavaihtoehdoista on maahanmuuttajien pisteytys oleskelu- ja työluvan saamiseksi. Pisteytysjärjestelmä on tällä hetkellä käytössä Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä. Iso-Britannia tulee myös ottamaan pisteytysjärjestelmän käyttöön lähiaikoina.

Pisteytyksessä oleskelulupahakemukset arvioidaan tietyn eksplisiittisen mittariston mukaan. Tyypillisesti pisteitä saa koulutuksesta, työkokemuksesta ja kielitaidosta. Usein hakija saa "bonuspisteitä," mikäli hänellä on osaamista josta kohdemaassa tai jollain sen tietyllä alueella on pulaa.

Euroopan olosuhteissa pisteytys todennäköisesti lisäisi koulutettujen maahanmuuttajien osuutta maahanmuutosta paitsi suhteessa kouluttamattomiin, mutta myös absoluuttisesti. Tällä olisi suotuisa vaikutus kohdemaan taloudelle, samalla kun se vähentäisi erityisesti maahanmuuttajien työttömyydestä aiheutuvia oheiskustannuksia.

Pisteytyksen lisäetuna on se, että se yksinkertaistaisi maahanmuuttoon liittyviä säännöksiä. Pisteytysjärjestelmässä ei tarvittaisi erilaisia erikoisratkaisuja koulutettujen maahanmuuttajien suosimiseksi. Lisäksi pisteytysjärjestelmä mahdollistaisi turvapaikkapolitiikan integroimisen laajempaan kokonaisuuteen esimerkiksi "humanitaarisia" bonuspisteitä jakamalla.

Suurin osa EU:n jäsenmaista on joka tapauksessa siirtymässä de facto valikoivaan maahanmuuttopolitiikkaan, ja ulkomaalaislakien uudistukset (paitsi Suomen uuden ulkomaalaislain kohdalla) on pääasiassa suunnattu koulutettujen maahanmuuton helpottamiseen. Pisteytysjärjestelmä tekisi maahanmuuttopolitiikasta läpinäkyvämpää, ja helpottaisi myös maahanmuuttajia tarjoamalla selkeämpiä signaaleja maahanmuuton tarpeesta.

Pisteytysjärjestelmien tehokkuus koulutettujen maahanmuuttajien valikoinnissa on kuitenkin herättänyt keskustelua. Boeri (2009, s. 29) arvioi pisteytysjärjestelmän tehokkuutta ensin karkealla tasolla vertaamalla vuonna 2004 aikuisten lukutaitoa mitanneen IALS-tutkimuksen tuloksia pisteytystä käyttävän ja käyttämättömän maan välillä.

Kansalaisten ja maahanmuuttajien pistetuloksia Saksassa (ei pisteytysjärjestelmää) ja Kanadassa (pisteytysjärjestelmä käytössä) verratessa eron havaitaan olevan merkittävä: maahanmuuttajien keskimääräinen IALS-tulos Saksassa on noin 250 ja Kanadassa noin 300. Suhteessa kantaväestöön, Saksaan tulleet maahanmuuttajat pärjäävät selkeästi heikommin, kun taas Kanadassa maahanmuuttajien pistejakauma on lähes identtinen kantaväestön kanssa. Erolle voi kuitenkin olla muitakin selityksiä, kuten esimerkiksi erot maahanmuuton kustannuksissa ja sosiaaliturvassa. (Kuten muistamme referaatin osasta 1, korkea sosiaaliturvan taso korreloi matalamman koulutustason maahanmuuton kanssa.)

Boeri (2009, s. 31): Maahanmuuttajien tulokset IALS-tutkimuksessa Saksassa (ylempi) ja Kanadassa (alempi)

Boeri (2009, s. 30) suorittaakin myös tarkemman analyysin vertaamalla maahanmuuttajien osaamiskoostumuksen muuttumista Kanadassa pisteytysjärjestelmän käyttöönoton jälkeen ja vertaamalla sitä vastaaviin muutoksiin Yhdysvalloissa (jossa pisteytystä ei otettu käyttöön).

Analyysin tulokset vahvistavat Boerin mielestä pisteytyksen tehokkuuden maahanmuuttajien valikoinnissa: korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osuus maahanmuutosta nousi Kanadassa 5 % vuosien 1987 ja 2002 välillä, kun taas korkeasti koulutettujen osuus Yhdysvaltoihin suuntautuneesta maahanmuutosta laski samalla aikavälillä. (Boeri ei kuitenkaan tarkemmin erittele, kuinka paljon laskua tapahtui.)

Vastaavaa kehitystä tapahtui myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Näin ollen pisteytys on todennäköisesti tehokas keino ehkäisemään matalasti koulutettujen maahanmuuttoa korkean sosiaaliturvan maihin.

Pisteytyksen käyttöönoton puolesta puhuu myös kansantaloustieteen sisäsyntyisen (endogeenisen) kasvun malli. Tämä malli antaa olettaa, että maahanmuutto lisää talouskasvua vastaanottavassa maassa, mikäli se lisää koulutettujen työntekijöiden osuutta työvoimasta. Tämä lisää osaamispääomaa, joka puolestaan tukee bruttokansantuotteen kasvua henkeä kohden mitattuna. Huonosti koulutettujen maahanmuutto puolestaan voi lisätä bruttokansantuotteen kokonaismäärää, mutta heikentää henkeä kohden laskettua kansantuotetta sekä BKT:n kasvuodotuksia.

Pisteytyksen tärkein haittapuoli on aivovuodon negatiivinen vaikutus lähtömaan talouskasvuun. Tämä voi johtaa pidemmällä aikavälillä myös heikosti koulutetun maahanmuuton lisääntymiseen, kun elämisen edellytykset lähtömaassa heikkenevät. Aivovuodon negatiivisista vaikutuksista on kuitenkin ristiriitaista näyttöä.